Pyörä kunnalliseen parkkiin

Pyöräillen töihin ja pyörä parkkiin, mitä se vaatii?
Se vaatii telineen, johon saa pyörän parkkiin työpäiväksi ja mieluusti mahdollisuuden käydä suihkussa. Se vaatii myös pukukaapin, johon saa vaatteet ja varusteet.

Siuntion kunnan työpisteiden tasovaihtelee kovasti mm. pienistä päiväkodeista, kunnantaloon ja terveyskeskukseen. Suurimmassa osassa työpisteitä on suihkumahdollisuus, muttei kaikissa. Kaikissa ei ole myöskään mahdollisuutta saada omaa pukukaappia.

Entäpä pyörien parkkipaikat?

Perinteinen pyörätelinen palvelee useimmiten pyöräilijöiden tarpeita. Nykypyörien ohuet vanteet eivät tosin oikein sovellu niihin. Toinen ongelma perinteisellä pyörätelineellä on, että ne eivät nykypäivä pyörävarkaita juurikaan estele.
Kameravalvottu pyöräparkkihalli olisi ideaali ratkaisu, mutta Siuntion kokoisessa kunnassa ainakin vielä kaukainen haave. Pyöräteline johon pyörän saa lukittua rungosta sen sijaan ei ole kustannuksiltaan liian kaukainen haave. Ehkäpä niitä saadaan lisää pikku hiljaa kunnan suurinmpien työpisteiden parkkipisteisiin.
Eli tutustutaan tällä kertaa kunnalliseen pyörätelinevalikoimaan Siuntiossa.

Kuinka Siuntion kunta pysäköi pyöränsä?
Aloitetaan päämajasta eli kunnantalosta. Tarjolla on kahdeksan paikkainen teline, josta tosin osa tuija-puun taakse jääneenä. Telineen pyörän vanteiden tukipisteet ovat vääntyneet ja soveltuvat huonosti pyöräpysäköintiin. Paraatipaikalla soisi telineen olevan edustuskelpoinen.

Terveyskeskus:
Pyöräteline on perinteinen viisipaikkainen ja ehjä. Tosin vaikeasti havaittavissa, jos siinä ei ole pyörää valmiiksi parkissa

.
 Terveyskeskuksen työtekijöiden pyöräparkki on jo nykyaikaisempi malli ja sijaitsee kivasti katoksen alla. Tosin on varsin outoa, että samassa nurkassa on tupaikointipaikka. Yleensäkkin tupakointipaikka puurakennuksen katoksessa, ei liene nykypäivän asetusten mukaan ihan paras mahdollinen savutusmesta.





Koulut:

Aleksis Kiven Koulu: 
 Kunnan parhaimmistoa. Telineet, joista osa soveltuu runkolukitukseen. Vaikka kuvassa telineet on tyhjiä (sunnuntai), niin niitä on kuitenkin aivan liian vähän.
Koulun työntekijöille voisi olla oma teline pyörilleen huoltopihalla.

Sjundeå Svenska Skolan: Ruotsinkielisen koulun pyöräpysäköinnin taso on lähinnä häpellisen huono. Paikkoja on käsittämättömän vähän ja ne on todellla huonossa kunnossa. Aikanaan upea ja hyvä "muurahaisteline" on täysin tuhoutunut ja kaipaa täysremonttia. Ehdottamasti hankittava uusia telineitä.

Päivärinteen Koulu:  130-140 oppilasta. Pyörätelineet kolmelletoista oppilaalle. 

Aika heikosti, lisää telineitä ja kiiruusti

Päiväkodit:   Päiväkotien asiakkaat ja henkilökunta ovat aika heikolla pyöräparkki tarjonnassa. Bullerbyn päiväkoti jäi tsekkaamatta.

Toukola:

Esikoulu+ alakoulu:

Pyöräparkkina -70 luvun taideteos, joka ei sovellu yhtään mihinkään pyöräpysäköintiin. Vaihtoon ja kiiruusti.

Jukolan päiväkoti:

Vääntynyt vanha teline palvelee Jukolan päiväkodin tarpeita huonosti.

Störsvikin päiväkoti:

Ei telinettä lainkaan.

Tyyskylän päiväkoti:

Kunnan uusin päiväkoti, ei telinettä lainkaan, joka on perin outo juttu.

Lilla Lotta:

 Ei telinettä.

Trolldalen:

Ei telinettä

Kirjasto/Nuorisokahvila: 

Viiden fillarin teline, ei ole riittävä 6000 tuhannen asukkaan ainoalle kirjastolle. Kuva otettu kirjaston ollessa kiinni.

Urheiluhalli/Nuorisotila:

Ei telineitä, osa pyöristä parkissa omalla jallallaan tai pitkin poikin hallin seinustaa. Telineen paikka!

Kunnan muut pisteet:

Tekninen toimisto jäi kuvausreissulla väliin, mutta tuskin Suitian linnan tiloissa toimivalla konttuurilla sen ihmeellisempiä telineitä on pyörille.

Urheilukentät ja uimarannat eivät ole saaneet osakseen pyörätelineitä, eikä myöskään Aleksis Kiven kotimökki.

Juna-asema:

En tiedä onko juna-aseman liiityntäpyöräparkki kunnan hoitama vai ratahallinnon, mutta voisivat yhdessä tempaista asiaan kuntoon laittamisessa. Tilanne on erittäin huono.

Kuvassa kuntakeskuksen puoleinen pyöräparkki. Pohjoispuolella on pieni, mutta parempi teline. Kokonaisuudessaan melkoinen häpeäpilkku.

Summa summaarum- uusia telineitä tarvitaan kaikkialla.

Matka jatkuu

Tänään Siuntion kunnanhallitus sai käsiteltäväkseen pyöräilypoliittisen aloitteen ja aloite selvisi myös kunnanahallituksen kokouksesta ilman rengasrikkoja.

Aloitetta tukevien joukkoon liittyivät tänään:
Anders Karell (rkp), Kirsi Martin (rkp), Maria Koroma-Hintikka (kok), Kirsti Pitkänen (kok), Vesa-Matti Louekoski (kok), Minna Sneck (sd.) ja Hilkka Toivonen (vv). Lisäksi aloitteen allekirjoittaneet hallituksen jäsenet Stefan Svanfeldt (rkp), Merja Laaksonen (rkp) ja Heikki Kaisla (kok) olivat tietysti aloitteen takana.

Aiemmin aloitetta on tukeneet omalla panoksellaan seuraavat:
Sivistytoimenjohtaja Tina Nordman ja vapaa-aikapäällikkö Juha Lilja
Aloitteen allekirjoittaneet: Tuulia Tuomi (sd), Thea Oinonen (sd.), Tuula Savinainen (sd.), Pekka Keränen (sd.), Sirpa Kaisla (kok.), Heikki Kaisla (kok.) Arto Penttinen (kok.), Anna Paasikivi ( kok.), Peppe Forsblom (rkp), Rabbe Dahlqvist (rkp), Susanne Ekström (rkp), Merja Laaksonen (rkp), Stefan Svanfeldt (rkp), Yrjö Kokkonen (vihr.), Arto Varpio (kesk.), Rainer Sarviaho (sit.) ja Kari Vierinen (sit.)

Sivistyslautakunnasta aloitteen saattelivat eteenpäin:
Carl Johan Gottberg (rkp) , Anna Lemströn (rkp), Sakari Mäkelä (vv) , Johanna Nygård (kok), Birgitta Johansson (vihr.) ja toiseen kertaan jo Rainer Sarviaho (sit)

Hengessä on mukana varmasti ollut moni virkamies, päättäjä ja kuntalainen

Kiitos ja syvä kumarrus teille kaikille. Matka jatkuu,
Krisu

Siuntio matkalla pyöräilykuntien verkostoon

Marraskuussa 2012 tehty aloite on hilautumassa viimeisille metreilleen ja jos aloite vielä hyväksytysti läpäisee Siuntion kunnanhallituksen ensi viikon kokouksen ja sen jälkeen kunnanvaltuuston kokouksen, niin sen jälkeen aloite muuntuu todellisuudeksi ja myöhemmin pyöräilypoliittiseksi ohjelmaksi.

Kyseessä on pyöräilypoliittinen aloite, jonka tarkoitus ei ole tehdä Siuntiosta kerralla pyöräilymekkaa. Aloitteen muuttuessa todellisuudeksi alkaa vasta loputon työ, jonka ei tulisi koskaan olla valmis.

Pienen kunnan on aloitettava pienistä asioista. Tutkailtava nykytilanne ja pohdittava, kuinka pieni kunta voi rajatuilla resursseillaan tukea pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvua. On pohdittava turvallisuutta, pysäköintiä, talvikunnossapitoa, pyöräilymatkailun edistämistä, terveysvaikutuksia, erillaisia syitä ja seuraksia jne.

Aloite pyöräilypoliittisen ohjelman luomiseen  Siuntion kuntaan on alkumatkansa rullannut myötätuulessa. Se on saanut tuekseen paikallisia päättäjiä kaikista valtuustoryhmistä ja se on matkannut läpi sivistyslautakunnan, josta se saapuu yksimielisen hyväksymisen jälkeen maanantaiseen kunnanhallituksen kokoukseen.

On siis mahdollista, että jo ensi vuonna Siuntion liittyisi pyöräilykuntien verkostoon ja pääsisi nauttimaan kokeneempien pyöräilykuntien seurasta. Jäsenyyden hinnaksi tulee 220€ eli noin 3,5 senttiä per asukas vuodessa.

Sillä saamme:

Jäsenetuja

-Poljin-lehti kahdeksan kertaa vuodessa,
  *ajankohtaista tietoa, virikkeitä ja toimintamalleja pyöräilyn ja kävelyn edistämiseksi
   *mahdollisuus esitellä kunnan omia hankkeita ja toimintaa

Yhteyshenkilölle lehden mukana ajankohtaista aineistoa pyöräilyn ja kävelyn edistämisestä
raportteja, selvityksiä, pyörilykarttoja, ratkaisumalleja jne
.
Pyöräily-sähköpostilista
  *nopeasti välittyvää tietoa kotimaasta ja ulkomailta
   *asiantuntijoiden tiedonvaihtoa ja keskustelua
   *mahdollisuus tiedottaa omista hankkeista, kampanjoista jne.

Koulutustilaisuudet ja tapahtumat, esim.
   *Suomi Pyöräilee -tietoisku maaliskuussa
     *Pyöräilyseminaari ja vuosikokous huhtikuussa
    *Pyöräilyviikon seminaarit ja tapahtumat toukokuussa
     *Kansallinen Velo-City -jälkiseminaari syyskuussa
     *Maksuton osallistuminen jäsenkuntien edustajille

Pyöräillen Suomessa -verkkosivut ja pyörämatkailu
    *Näkyvyyttä Suomen pyörämatkailun virallisilla kotisivuilla
     *Tukea pyörämatkailun ja sen reittien kehittämiseen

Henkilökohtaista neuvontaa ja tukea pyöräilyn, kävelyn ja muun kestävän liikkumisen edistämisessä
    *esimerkiksi apua ja yhteistyötä pyöräilyn ja kävelyn kehittämissuunnitelmien tekemisessä
kehittämispalaverit kunnan yhteyshenkilön ja verkoston edustajien kesken
Vaikuttamismahdollisuudet ja edunvalvonta
Pyöräilykuntien verkostolla on hyvät yhteydet ja vaikuttamiskanavat ministeriöihin, virastoihin ja muihin valtion toimijoihin

Jäsenenä voit vaikuttaa liikennepolitiikkaan ja samalla vahvistaa verkostoa sekä pyöräilyn ja kävelyn asemaa Suomessa
Osallistuminen kehittämishankkeisiin
    *Pyöräilykuntien verkosto ideoi ja valmistelee erilaisia kehittämishankkeita yhteistyössä ministeriöiden ja tutkimuslaitosten kanssa (esim. PYKÄLÄ - Pyöräily ja kävely osaksi kaupunkien liikennejärjestelmää -hanke 2009 ->)
”Pyöräilevät ja kävelevät koulubussit” –hanke 2011 ->

Jäsenkunnilla on parhaat mahdollisuudet päästä mukaan ja vaikuttaa hankkeiden sisältöön
Pyöräilykaupungin imago
Pyöräilykuntien verkoston jäsenenä kunta profiloituu hyvinvointiin ja terveellisiin liikkumistapoihin kannustavana tulevaisuuden asuinpaikkana
Muun näkyvyyden lisäksi mahdollisuus tulla valituksi Vuoden pyöräilykunnaksi

 Lisäksi kannattaa muistaa, että pyöräilykuntien yhteisessä kokouspöydässä istuu edustaja mm. Ely.keskuksesta ja liikennevirastosta, joten pyöräilykuntien verkostoon kuuluvien kuntien edustajilla on etulyöntiasema, kun keskustellaan kevyenliikenteenväylien rahoituksesta. Kaikkiaan  verkostoon kuuluu lähes 50 kuntaa.

Tähän mennessä aloitetta on tukenut omalla panoksellaan seuraavat:
Sivistytoimenjohtaja Tina Nordman ja vapaa-aikapäällikkö Juha Lilja
Aloitteen allekirjoittaneet: Tuulia Tuomi (sd), Thea Oinonen (sd.), Tuula Savinainen (sd.), Pekka Keränen (sd.), Sirpa Kaisla (kok.), Heikki Kaisla (kok.) Arto Penttinen (kok.), Anna Paasikivi ( kok.), Peppe Forsblom (rkp), Rabbe Dahlqvist (rkp), Susanne Ekström (rkp), Merja Laaksonen (rkp), Stefan Svanfeldt (rkp), Yrjö Kokkonen (vihr.), Arto Varpio (kesk.), Rainer Sarviaho (sit.) ja Kari Vierinen (sit.)

Sivistyslautakunnasta aloitteen saattelivat eteenpäin:
Carl Johan Gottberg (rkp) , Anna Lemströn (rkp), Sakari Mäkelä (vv) , Johanna Nygård (kok), Birgitta Johansson (vihr.) ja toiseen kertaan jo Rainer Sarviaho (sit)

Hengessä on mukana varmasti ollut moni virkamies, päättäjä ja kuntalainen

Kiitos ja syvä kumarrus teille kaikille. Matka jatkuu,
Krisu

Maalainen pyöräilee kaupunkiin

Olen lueskellut viime aikoina eri medioista Helsingin pyöräilykulttuurista. Kaahailevista pyöräilijöistä ja kiilaavista busseista.
Eilen oli hyvä tilaisuus kokeilla maalaisena ja turistina Helsingin pyöräilykulttuuria, kun poika piti kuskata kaupunkiin pääsykokeisiin ja minulle jäisi siinä aikaa polkea kyläpahasen teitä reilut neljä tuntia.

Neljässä tunnissa ei koko todellisuus aukene, koska reittini kulkivat lähinnä siellä missä esimerkiksi turistit saattaisivat polkea, jos sattuvat fillarin vuokraamaan reissullaan. Työmatkapyöräilijöillä on omat reittinsä ja omat pitempijaksoiset kokemuksensa.

Siis maalaistollo satulaan ja kauhujen kaupunkiin. Stadionin kupeesta suuntasin klo 9.20 kohti kuuluisaa baanaa. Yllätyin jo oopperatalon kulmilla, kuinka järjestelmällisesti pyöräilijät ajoivat. Kädellä näytettiin suuntamerkki, jos pyöräilijä oli kääntymässä ja vauhti oli leppoisa. Sulauduin joukkoon hyvin, Siuntiossa ohi menevä pyöräilijä saattaa sanoa huomenta tai moro. Täällä se olisi varmaan mielenvikaisuuden merkki, joten pysyn yhtä hiljaisena kuin jonossa ajavat kanssapyöräilijät.

Baana, hieno, kylmä ja oikea tuulitunneli. Neitsyt matka, olin päivän 978 pyöräilijä baanalla, aika hyvin aamulla noin puoli kymmenen. Mittarin luona seisoi kaksikko iso vessapaperipaketti kädessään, hetken mietin, että aikoivatko palkita päivän tuhannen pyöräilijän...tuskin sentään.

Telakkakadulla poljettiin pätkä hiekkatietä ja Eiranrannan kohdalla olin kadottanut pyöräkaistan. Pahus. Siirryin aivan rannassa olevalle väylälle, mutta vähän kypärä luimussa poljin hiljakseen, kun en oikein tiennyt oliko se jalkakäytävä vai saisiko siinä poljeskella fillarilla. Päätin hurauttaa maastopyöräni Ursinin kalliolle. Kalliolta huomasin muiden pyöräilijöiden sotkevat menopeleillään Merisatamanrannan tien toisella puolella, sinne siis kadun varteen pysäköityjen autojen välistä.

Ihmettelen samalla, kuin paljon paikallisilla pyöräilijöillä on vaatetusta päällä. Monella näkyy olevan kypärän alla myssy ja joku on peittänyt kasvonsa huivilla. Itsellä alkaa tulla kuuma ja kaarran avonaisen puiston toisessa päässä Kaivopuiston rantaan. Olisi sillä joku pitkä nimikin, mutta olkoon.

Siljan laiva oli saapunut juuri satamaan. Autoja parveilee paljon ja liikenneympyrän työmaa katkaisee pyöräkaistan. Musta keltainen liikennemerkki ohjaa pyöräilijän ylittämään tien vasemmalle puolelle. Siellä pyörätiellä jonottaa kolme taksia. Ihmettelen, että miten pääsen jatkamaan kohti Kauppatoria. Yritän kääntyä ensimmäisen suojatien kohdalta kohti toria, mutta uusi taksi haluaa pyörätielle jonottamaan, joudun kääntämään etupyörän toisen suuntaan vältääkseni mersun nokkakoristeen. Pyh, ajan sitten Vuorimiehenkatua ja Kasarmikatua torille. Siellä ei pyörille ole omaa väylää, vaan matkataan sulavasti muun liikenteen seassa. Autot ajelevat kiltisti.

Kauppatorin kulmilla saa varoa pipopäisiä turisteja, jotka kävelevät ajatuksissaan ja ihastuksissaan. Heistäkin selvitään. Sieltä kaarran kohti Katajannokkaa, jossa jakeluautot kiiruhtavat kohti Vikingin saapunutta lauttaa. Jakeluauton kuski huiskaa kädellään, että mene sinä ensin. Kiitän kädellä ja mietin, että saako kaupungissa kiittää vai onko se vain meidän maalaisten juttu?

Pysähdyn Katajanokan kärjessä ja kohtaan ensimmäisen puhuvan paikallisen " Paljon tollanen fillari maksaa?" Kysyy väsyneen näköinen miekkonen oluttölkki kädessä. Vastaan, että fillari maksoi reilun tonnin muutama vuosi sitten. "Aika dorka hinta" miekkonen tuumaa ja tiemme eroavat.

Ajelen Laivastopuiston rantatietä ja leikkipaikan naisten ilmeestä päätellen en saisi niin tehdä. Yritän ajella oikein hiljaa kypärä taas luimussa. En yhtään tiedä saisinko ajaa vai en. Onneksi pian tulee taas kylttejä, jotka ainakin antavat luvan huristella.

Tervasaareen, täällä en ole koskaan aiemmin käynnyt. Hassu pieni saari, jossa kaupungin miehet kävelevät kolme rinnakkain ja puhaltavat isoilla puhaltimilla roskia edestään pois. Vessa ja ilmainen pisuaari, sillä onkin jo käyttöä. Luulin niitä kaikkia maksullisiksi, hyvä näin.

Tervasaaresta lähtiessä puhelin pirahtaa. Puoluekonttorilta soitellaan, että Eurovaalijulisteet saisi hakea Hakaniemestä. Kysyn, että onko  paketti iso ja kerron tulevani pian paikalle.
Puolueen piiritoimiston väki on vähän hämmentyneen näköinen, kun hurautan paikalle pyörälle tuossa tuokiossa ja saan Siuntioon kuuluvat vaalijulisteet.

Sitten pitääkin polkea auton luokse kuskaamaan julisteputkilot pois. Linnunlaulussa on järkyttävän kokoinen ylämäki. En pääse sitä ylös yhdellä kädelä ajellessa, kun toisessa kainalossa on juliste putkilot.
Kuitenkin tuota pikaa putkilot ovat auton kyydissä ja matka pyörällä saa jatkua.

Kohti Velodromia, Hieno pyöräväylä lähtee kohti Pasilaa ja päätän hurauttaa sieltä Mäkelänkadulle. Päädyn Ratamestarinkadulle ja jälleen olen epätietoinen, että saako leveällä käytävällä ajaa fillarilla vai pitäisikö ajella ajoradalla. Lopulta löydän Mäkelänkadun varteen ja pyöräväylälle. Velodromi nököttää yksinäisen ja nuhjaantuneen näköisenä paikallaan. Sitä katsellessa aistii  erittäin vahvan Olympialaisten hengen ja voi kuvitella ihmisten jonottaneen pienille lippuluukuille. Nyt se seisoo tyhjänä.

Päätän lähteä polkemaan Länsi-Pasilan puolelle. Seuraan muutamaa edellä menevää pyöräilijää ja onnistun löytämään heidän perässään reitin radan alitse. Televisiotaloilta keskustaa kohti huristellessa mäessä tulee vastaan MTV3 kymmenen uutisten loppukeventäjä. Hän polkee ylös ja minä suhautan alas.

Näen hyvissä ajoin kolmion takana seisovan bussin ja juuri, kun olen ylittämässä risteystä bussi ajaa pyörätien jatkeen päälle ja jää suojatielle seisomaan. Kuski irvistää minulle pahanilkisesti, kierrän bussin takaa ja jatkan matkaa. Meilläpäin noita sanotaan vähä-älyisiksi kusipäiksi, en tiedä paikallista nimitystä tuollaisille kuskeille.
Hetken kuluttua sama bussi posottaa ajotietä ohi, perässä lukee isolla HSL.

Kaartelen kohti Töölöä ja jään ihmettelemään Urheilukadun varteen viereisellä kentällä pallottelevia nauravia HJK:n pelaajia. Valmentajaa ei näy ja kentän reunalla käyskentelee mies ison kameran kanssa. Jokohan Sixten sai kenkää, huomaan miettiväni. Illalla kotona kuulen niin tapahtuneen.

Back to Baana, Olen 1279 pyöräilijä tai jotain sinne päin. Kaarran baanalta Runebergin kadulle. Pyöräkaista loppuu äkkiä ja siirryn ajoradalle kuulen, että bussi ajaa perässäni ja pysyy siellä. Hyvä niin.

Kipaisen tervehtimään vanhaa koulukaveria Sami Rinne Shoppiin  ja Sami oli puodissan paikalla. Leppoisat turinat ja takaisin pyörän päälle. Kohti Hietaniemen rantaa. Taas paikkoja, etten tiedä ajaako vai kävellä. Nuori neito, huutaa pustossa "hei, sun puhelin tippu" ja tajuan , että se huuto oli minulle. Perskules, olipa reilu neito ja kauniskin vielä, kiitän ja olen entistä iloisempi taas.

Hietsu näyttää surulliselta, enkä pysty käsittämään miten tavallisena tiistai päivänä koko ranta-alue on täynnä roskaa. Ihmisiä ei näy mutta roskaa riittää. Yön juhlijoiden jälkiä?

Huomaan pyöräilijän kartavan kohti Ouritin niemeä, se tarkoittaa, että sieltä varmaan pääsee fillaroimalla läpi ja olen oikeassa. Usein kannattaa seurata ohi kiitäviä kanssa pyöräilijöitä, niin löytää itsellee uusia reittejä.

Saavun Ruoholahteen, jossa autoilija onnistuu tukkimaan risteyksessä pyöräkaistan ja suojatien. Mies on häpeissään, eikä pääse mihinkään. Valot näyttävät punaista ja takana seuraava auto on lähes kiinni puskurissa. Miehen kasvot muuttuvat tumman punaiseksi ja hätääntyneeksi. Häpeää varmaan lisää, että auton katolla on kaksi kallista maastopyörää telineessä. Naurattaa.


Huristelen uudestaan läpi turistialueen ilman ongelmia, välillä ajokaistoilla ja välillä pyöräkaistoilla, välillä varmaan myös jalkakäytävillä. Katajanokalla tietyömaan kaivinkoneen kuljettaja ojentaa pyöräkaistalla seisovaa työtoveriaan, "Tule nyt helvettiin sieltä pyörätieltä seisomasta" Virolaista vodkaa mainostavassa paidassa seisova työmies, ottaa ripeät askeleet alta pois.

Kruunuhaassa jakeluauto päästää kohteliaasti minut risteyksestä, vaikka hänellä olisi ollut etuajo oikeus. Kiitän taas.

Kaisaniemen rannassa liikennemerkissä lukee "pyörätie päättyy" , joten olen varmaankin joron jäljillä taas., kun ajelen tyhjällä käytävällä ajoradan vieressä.
Pienellä pelolla hurautan Rautatietorin bussiaseman läpi. Tummaihoinen bussikuski moikkaa ja matka jatkuu leippoisasti. Kiertelen ja kaartelen katuja ristiin ja rastiin hyväntuulisena.

Helsinki on mukava paikka pyöräillä ihan  turistina ja maalaistollona. Maalaistollo kadottaa aika-ajoin pyöräkaistat ja ajelee varmaan siellä missä ei saisi. Autotoilijat ottivat yllättävän hyvin huomioon ja vain muutama kummallisuus sattui matkalla. Taksit Olympiaterminaalin kupeessa pyörätiellä ja bussi Länsi-Pasilassa. Kevät on tuonnut ihmisten kasvoille hymyn ja maalaistollo selvisi ehjin nahoin kotiin maaseudun rauhaan.

Noin neljän tunnin pyöräilyrupeama Helsingissä oli hyvä ja avartava kokemus. Väylät ovat hyviä, niitä on paljon ja pyöräilijät niissä erittäin toisiaan huomioivia. Yhtään kaahaavaa pyöräilijää en nähnyt.
Toki vielä näyttää olevan paljon työtä edessä, että pyöräväylät eivät loppusi, kuin seinään. Tuo ei ehkä paikallisille aiheuta murheita, mutta turistille kyllä.

Paljon on hyvää tapahtunut, sillä edellisen kerran kaaretelin vastaavia reittejä vuonna 2006.

Ei ihan nappiin, mutta sinne päin - Siuntio pyöräilee

Siuntiossa on kauniit maisemat ja mukava pyöräillä ja kävellä.
Välillä tieto lähialueen liikenneverkosta on kuitenkin kateissa, niin päättäjillä, kuin virkamiehillä.
Joskus tuntuu, että halu ja taitokin on hukassa.

Pelottavinta on se, että kuinka huonosti edellä mainitut tuntevat asuinseutunsa ja he tekevät kuitenkin asukkaiden puolesta päätökset alueen palvelujen parantamiseksi.

Kun kokouksessa oli puhetta kantatie 51 alittavasta kevyenliikenteenväylästä (hinta-arvio 0,5-1 milj €), niin ensimmäinen kommentti oli, "tarviiko niitä alikulkuja rakentaa joka paikkaan?"

Kysyjän kannattaisi joskus kokeilla polkaista fillarilla tai kävellä jalkaisin Läntiseltä Kuninkaantieltä Störsvikintielle (kantatie 51 ylitys) perjantaina kello 17.00. ja pohtia kysymystä uudelleen.

Sitten Haagan omakotitaloalueelle..

Kaavoissa ja suunnitelmissa tässä kulkee kävely- ja pyörätie (Haaganrinne-Peltotie) . Koululaisten ahkerasti käyttämä reitti. 2000-luvun alussa karttoihin piirretty ja unohdettu. Kuva Haagasta päin otettu.

Peltotien päästä kuvattuna samainen kävely- ja pyörätie. On siihen saatu mopokieltomerkit, niin Peltotienpäätyyn, kuin pellon reunaankin. Hyvä reitti kuivalla kelillä, keväällä, syksyllä ja sateella melko mutaista menoa.

Haagan alueelta löytyy toinenkin kummallisuus.

Haagan omakotialueen ja Pohjoisen Säästöpankintien välisellä kävely- ja pyörätiellä on hidastustöyssy. Töyssy rakennettiin tiehen vuonna 2006 tai 2007. Kuitenkin valtiollinen Tiehalllinto on ohjeistanut jo vuonna 1998, ettei sellaisia tulisi tehdä.
Tiehallinto, tielaitos ja Suomen kuntaliitto: Kevyen liikenteen suunnittelu 1998
"Korotuksia (töyssyjä) pyörätielle pyöräliikenteen nopeuden alentamiseksi ei tulisi niiden pyöräilijöille aiheuttamien mukavuus- ja turvallisuusongelmien vuoksi rakentaa."

Ohje tuli noin 8 vuotta ennen töyssyjen rakentamista, taito vai tieto kateissa?
Kuvassa näkyy seuraavakin hassu suunnittelukukkanen, jossa sama taito tai tieto on kateissa. Suunnittelija ja toteuttaja lienee sama, kun samaan aikaan on rakennettukin.

Tässä alla parempi kuva ongelmasta.

Portit, jotka on asennettu estämään autoliikenne. Porttien välinen leveys on noin 100cm. Aikuisen polkupyörän tankonleveys noin 60-70cm ja suunnittelija lienee ajatellut, että koska aikuisen pyörän tanko on korkeammalla, kuin portin yläreuna, niin ongelmaa ei synny.
Lasten pyörissä tanko voi kuitenkin olla juuri porttien korkeudella ja niidenkin leveys on noin 60cm luokkaa. Pienellä pyöräilijällä jää noin 20cm molemmille puolille tilaa.

Kolmipyöräinen polkupyörä ja rahtipyörissä leveys on 90cm, tilaa jää molemmille puolille noin 5cm.Lain mukaan pyörä saa ola maksimi leveydeltää 1m 25cm, jos siinä on kolme pyörää.
 Mikäpä on sitten pyöräilijöille tarkoitetun vapaantilan tarve.
1998 tehdyn ohjeen mukaan portin aukon pitäisi olla vähintään 1,8m ja nykypäivän ohjeistuksen mukaan vähintään 2m.

Miten mahtaa oikeusoppineet suhtautua, jos joku hurauttaa ks. pätkällä portin pieleen ja kilauttaa lakimiehelleen. Ohjeet vuodelta 1998 ja tehty vastoin ohjeistusta 2006

Seuraava teksti voisi olla Bollstadintie-Käkelänkuja hässäkästä, jollei Siuntion tekninen johtaja ole sitä ennen lunastanut lupaustaa alueen pyöräilyn edistämiseksi.

Siuntion pyöräteiden tulevaisuus

Siuntio ja sen pyörätiestön kehitys tulevaisuudessa.

Haluja ja tarpeita on monia, jokainen kaipaa lähelleen pyörätietä tai kevyeniikenteen tietä. Rahat ovat kuitenkin tiukalla ja tiestö on rakennettava pala palalta.

Missä Siuntiossa on kovin tarve pyörätielle?

Poliittinen yhteisymmärrys on kuntakeskuksen (Sudenkaari) ja Kantatie 51 välille sijoittuvalle pyörätielle.
Siinäkin on kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat olisi syytä tulevaisuudessa tehdäkkin. Ensin tulisi kuitenkin tehdä Sudenkaaren ja Läntisen Kuninkaantien välinen pätkä, josta seuraavaksi läntistä Kuninkaantietä pitkin Störsvikintien ja kantatie 51 risteykseen. Tähän risteykseen tulisi saada, joko alikulku tai ylikulku kevyelle liikenteelle. Myöhemmin on tarve myös Läntisen Kuninkaantien ja Kantatie 51:n (Sunnanvikin teollisuusalueen) väliselle pyörätielle.

Toiseksi suurin tarve on Kantatie 51:lle sijoittuva pyörätie. Pikkalan risteys (Kaapelitie) - vanha junarata - alikulku kantatie 51- vanha junarata - Läntinen Kuninkaantie.
Kirkkonummelta tuleva pyörätie tulee jatkaa Pikkalan risteyksestä (samalla puolen kantatietä, kuin nykyinen) vanhan rautatien kohdalle, jossa on valmis alikulku kantatien pohjoispuolelle. Pohjoispuolella pyörätien tulee jatkua aina Läntiselle Kuninkaantielle asti. Lisähintaa tulee Pikkalan joen ylittävästä sillasta, johon soveltuisi kaunis puinen riippusilta.

Pikkalan tehtaan (Kaapelitie) ja Kelan välillä kulkee jo edellä mainittu purettu vanha rautatien pohja, joka soveltuu jo nyt hyvin polkupyöräliikenteelle. Se kaipaa vielä kivituhkapinnoitteen ja tie olisi valmis.
Kaapelitie- Itäinen Kuninkaantie (Kelan junanradan ylikulkusilta)

Yksi erittäin tarpeellinen pyörätie olisi saada kuntakeskuksesta yhtenäinen ja autotien yhdellä puolella oleva pyörätie. Rinkelitieltä - Rajavartijantielle eli Siuntion tien itäpuolelle sijoittuva ja Siuntiontietä myötäilevä pyörätie.

Kirkonkylällä tulisi saada kylpylän risteyksestä pieni jatkopätkä nykyiselle pyörätielle (n.100m)
Kirkokylällä tarvitaan pyörätie metsän läpi Kirkkotieltä Tyyskylään ja myös Kirkkotien varteen.

Myöhemmin myös Kirkonkylältä Lappersiin ja itäsuuntaan ainakin Annilantien risteykseen.

Kuntakeskuksen virkistys tiestöksi tulisi rakentaa "Rahikaisen rantareitti". Rinkeliti-Tavonintie- junaradan ja joen välistä- Sjundbyhyn- Kynnarintieltä pellon läpi kulkevaa olemassa olevaa peltotietä kohti kuntakeskustaa ja rantapuiston kohdalta kirjastolle.

Myöhemmin tämän reitin voisi jatkaa kulkemaan Tjusträskin itäpuolta kylpylälle, jolloin myös Tjusträskin ympäri pääsisi liikkumaan kävellen ja pyöräillen.

Taajama alueella on paljon tilausta lyhyille uusille pyöräteille, joilla pyöräilystä ja kävelystä saadaan autoilulle kilpailukelpoinen vaihtoehto. Jos pyörätiet pystytään tekeemään reitistöltään nopeammaksi, kuin autotiet, niin pyöräilijöiden määrää saadaan kasvatettua.

Kaukana tulevaisuudessa voisi häämöttää pyörien pikatie metsän poikki välillä Siuntion kuntakeskus - Kirkkonummen keskusta. Tälläiseen projektiin varmasti saisi myös taloudellista tukea EU:sta.

JK 12.4 2014
Bollstadintien ja Käkelänkujan välinen kevyenliikenteenväylä on ollut alueen asukkaiden normaali pyöräilyreitti. Muutama vuosi sitten alueen yhden asukkaan sinnikäs työ palkittiin ja 100 metrin pätkälle asetettiin polkupyöräilyn estävät kieltomerkit. Kukaan ei pysty selittämään järkiperäisesti syitä näille merkeille, vaan tekninen toimisto katsoi helpommaksi itselleen asettaa kiellon ja saada yhden ihmisen mielen tyytyväiseksi.
Kukaan ei kuitenkaan ole reagoinut merkkeihin mitenkään ja pyöräily jatkuu normaalisti ks. pätkällä. Nyt valittanut ihminen on alkanut uhkailemaan pyöräilijöitä poliisilla ja lähettää mm.sanallisia viestejä koululaisten mukana kotijoukoille.

Tulen ottamaan yhteyttä heti maanataina 14.4 2014 Siuntion kunnan tekniselle osastolle ja sen johtajalle pelleilyn lopettamiseksi.

Talvi ja pyöräily - talvipyöräily

Pakkanen paukkuu nurkissa ja polkupyörät on monessa perheessä jätetty odottamaan kevään ensi merkkejä. Omassa pyörätallissakin on maantiepyöriä, jotka nököttävät kiltisti ja odottavat sulia kevätteitä.
Tavallista mummopyörää tai hybridipyörää ei turhaan kannata seisottaa talvea, ei talvipyöräily ole millään muotoa vaarallista tai pelottavaa.

Kuten autoonkin voi myös pyörää laittaa talveksi nastarenkaat alle. Halvat nastat saa noin 30 eurolla (x2) ja kalliimmat maksavat vähän enemmän.

Itse olen vuosia läpi talven ja talvikäytössä maastopyörä. Nastarenkaita en käytä, vaan talvella pidän renkaissa vähän pienenpää rangaspainetta, jolloin saan renkaisiin riittävän pidon.

Verrattaessa talvipyöräilyä kesäpyöräilyyn voi talvipyöräilyn eduksi mainita sen parantavan huomattavasti enemmän tasapainoa ja sitä myötä pyörän hallinta paranee mukavasti.

Kylmä sää on tietysti se ikävä ja hankala puoli. Jos pukeutuu lämpämästi, niin puolen tunnin polkemisen jälkeen on melkoinen hiki. Itse harrastan lievää alipukeutumista eli alkumatkasta vähän vilustaa ja vähän myöhemmin on lämmin. Toki se on vähän itsensä ruoskimista, että saa itsensä liikeelle alkumatkasta.

Tuubihuivi on loistava keksintö pyöräilijälle. Toisen tuubihuivin laitan kaulalle, josta sen voi nostaa kasvojen alaosan suojaksi viimaa vastaan ja kypärän alla käytän aluspipoa ja sen päälle on vedettynä toinen tuubihuivi. Matkan varrella olen huomannut, että aluspipo, tuubihuivi + kypärä-kerrospukeutuminen päässä on hyväratkaisu. Tuubihuivin häntä mukavasti lämmittää myös niskan seutua.

Ajohanskoihin kannattaa panostaa vähän enemmän. Paksummat hanskat tekevät matkasta mukavemman, itse käytän kolmisormi hanskoja, jossa peukku on yksikseen, etusormi ja keski keskenään ja nimetön sekä pikkurilli kaksistaan. Erittäin toimiva hanskamalli talvipyöräilyyn.

Jos varpaiden kanssa on kylmyysmurheita, niin pyöräilyliikkeistä tai hyvinvarustetuista urheiluliikkeistä saa parillakympillä kengän päälle suojasukan lämpöä tuomaan. Itse käytän normaalia talvivarsikenkää.

Fillarin selkään vaan rohkeasti ja kokemaan talven iloa pyörän päällä.