Pyöräily talvella on hitusen erillaista, kuin kesäkeleillä. Siuntiossa pyörille tarkoitetut tiet aurataan nopeasti ja hiekkaakin niihin levitetään.
Jos parannusta haluaisi, niin tässä pari seikkaa.
1. Auraus on nopeata, mutta useassa paikassa myöhemmin tehty autotien auraus työntää autotien lumet jo auratulle kevyenliikenteenväylälle, tästä ongelmasta kärsii eniten Siuntiontien varren kevyenliikenteenväylä. Ongelma olisi helposti korjattu tarkastusaurauksella ongelmakohdista.
2. Toinen murhe on hiekoituksessa käytetty hiekkaseos, kun pääkaupunkiseutu on jo päässyt eroon terävästä hiekkaseoksesta, täällä maalla sitä käytetään yhä. Rengasrikoilta ei siis voi välttyä, jos käyttää pyörää päivittäiseen liikkumiseen. Rengasrikkoja voi yrittää välttää käyttämällä pistosuojattuja renkaita, tosin nekään eivät aina riitä estämään puhkeamista.
Tänä päivänä näkee jo vähän enemmän, että myös perheen pienemmät jäsenet saavat osallistua talvipyöräilyn iloihin. Toki kaatumisriski on huomattavasti suurempi, kuin kesäkeleillä, mutta onhan siinä omat hauskuutensakkin huristella lumisilla teillä. Rohkeasti vaan pyöränselkään.
Entäpä Siuntio ja sen pyöräilyn alkuvuosi?
Siuntiosta tuli kunta, joka liittyi pyöräilykuntien verkostoon.
www.poljin.fi
Siuntion yhteyshenkilönä toimii vapaa-aikapäällikkö Tapio Lepikkö, joka on aloittanut myös työn pyöräilypoliittisen ohjelman luomiseksi Siuntioon.
Harmittavana pyöräilyedellytyksien kannalta voidaan pitää Bollstadintien ja juna-aseman välisen uuden kevyenliikenteenväylän viivästymistä.
Tie olisi pystytty rakentamaan nopeasti, mutta se olisi vaatinut ylihinnan maksamista maa-alueesta. Muutamalla tuhannella ylimääräisellä eurolla olisi saatu tie tähän, mutta samalla hankaloitettu tulevien kevyenliikenteenteiden tulevaisuus.
Kerran yhdelle maanomistajalle maksettu ylihinta poikisi varmasti, myös muiden maanomistajien tietoisuuden kunnan halusta maksaa mitä pyydetään.
Tähän maa-alueeseen haetaan nyt rasiteoikeutta, joten tieprojekti ei ole hautautunut, vaan jälleen viivästynyt.
Kävelijät oikaisevat edelleen ks.paikasta talvella lumessa ja keväällä mudassa. Pyöräilijät joutuvat kiertämään autotien kautta.
Mitäpä seuraavaksi eli tulevaisuuden paikallisia pyöräilyn edistämis kohteita.
* Valot Siuntiontien kevyenliikenteen väylälle, välille Fallintie- Lepopirtintie (kylpylän risteys). Ei iso satsaus taloudellisesti, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Lisäisi kuntalaisten ja kylpylän vieraiden pyöräilyä.
* Kantatie 51 alikulkutunneli. Hintalappu noin 600tuhatta euroa. Suunniteltu toteuttaa 2017
*Kevyenliikenteenväylä kuntakeskuksesta kantatie 51:lle tai väylä rakentaminen Degerbyntien risteykseen.
ELY-keskuksen listoilla väylä on hankekorissa ( ei toteutuskorissa) ja se on noin 30 kiireellisimmän kevyenliikenneväylän joukossa, mutta tällä hetkellä hankekorissa olo tarkoittaa, että kunnan tulisi maksaa 80% ja valtio maksaisi 20%.
Tässä on yksi hyvä esimerkkitapaus, jonka takia maanomistajille ei kannata maksaa ylihintaa pienestäkään pätkästä, sillä tuollaisella usean kilometrin pätkällä yhdelle maksettu ylihinta kopsahtaa ikävästi nilkkaan. Tämän joskus toteutuessa joudutaan useammankin talon kotipiiriin selvittelemään väylän linjausta ja korvausmääriä maa-alueista.
Mukavaa pyöräilykautta 2015 kaikille,
toivoo fillaristi Krisu
Jos parannusta haluaisi, niin tässä pari seikkaa.
1. Auraus on nopeata, mutta useassa paikassa myöhemmin tehty autotien auraus työntää autotien lumet jo auratulle kevyenliikenteenväylälle, tästä ongelmasta kärsii eniten Siuntiontien varren kevyenliikenteenväylä. Ongelma olisi helposti korjattu tarkastusaurauksella ongelmakohdista.
2. Toinen murhe on hiekoituksessa käytetty hiekkaseos, kun pääkaupunkiseutu on jo päässyt eroon terävästä hiekkaseoksesta, täällä maalla sitä käytetään yhä. Rengasrikoilta ei siis voi välttyä, jos käyttää pyörää päivittäiseen liikkumiseen. Rengasrikkoja voi yrittää välttää käyttämällä pistosuojattuja renkaita, tosin nekään eivät aina riitä estämään puhkeamista.
Tänä päivänä näkee jo vähän enemmän, että myös perheen pienemmät jäsenet saavat osallistua talvipyöräilyn iloihin. Toki kaatumisriski on huomattavasti suurempi, kuin kesäkeleillä, mutta onhan siinä omat hauskuutensakkin huristella lumisilla teillä. Rohkeasti vaan pyöränselkään.
Entäpä Siuntio ja sen pyöräilyn alkuvuosi?
Siuntiosta tuli kunta, joka liittyi pyöräilykuntien verkostoon.
www.poljin.fi
Siuntion yhteyshenkilönä toimii vapaa-aikapäällikkö Tapio Lepikkö, joka on aloittanut myös työn pyöräilypoliittisen ohjelman luomiseksi Siuntioon.
Harmittavana pyöräilyedellytyksien kannalta voidaan pitää Bollstadintien ja juna-aseman välisen uuden kevyenliikenteenväylän viivästymistä.
Tie olisi pystytty rakentamaan nopeasti, mutta se olisi vaatinut ylihinnan maksamista maa-alueesta. Muutamalla tuhannella ylimääräisellä eurolla olisi saatu tie tähän, mutta samalla hankaloitettu tulevien kevyenliikenteenteiden tulevaisuus.
Kerran yhdelle maanomistajalle maksettu ylihinta poikisi varmasti, myös muiden maanomistajien tietoisuuden kunnan halusta maksaa mitä pyydetään.
Tähän maa-alueeseen haetaan nyt rasiteoikeutta, joten tieprojekti ei ole hautautunut, vaan jälleen viivästynyt.
Kävelijät oikaisevat edelleen ks.paikasta talvella lumessa ja keväällä mudassa. Pyöräilijät joutuvat kiertämään autotien kautta.
Mitäpä seuraavaksi eli tulevaisuuden paikallisia pyöräilyn edistämis kohteita.
* Valot Siuntiontien kevyenliikenteen väylälle, välille Fallintie- Lepopirtintie (kylpylän risteys). Ei iso satsaus taloudellisesti, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Lisäisi kuntalaisten ja kylpylän vieraiden pyöräilyä.
* Kantatie 51 alikulkutunneli. Hintalappu noin 600tuhatta euroa. Suunniteltu toteuttaa 2017
*Kevyenliikenteenväylä kuntakeskuksesta kantatie 51:lle tai väylä rakentaminen Degerbyntien risteykseen.
ELY-keskuksen listoilla väylä on hankekorissa ( ei toteutuskorissa) ja se on noin 30 kiireellisimmän kevyenliikenneväylän joukossa, mutta tällä hetkellä hankekorissa olo tarkoittaa, että kunnan tulisi maksaa 80% ja valtio maksaisi 20%.
Tässä on yksi hyvä esimerkkitapaus, jonka takia maanomistajille ei kannata maksaa ylihintaa pienestäkään pätkästä, sillä tuollaisella usean kilometrin pätkällä yhdelle maksettu ylihinta kopsahtaa ikävästi nilkkaan. Tämän joskus toteutuessa joudutaan useammankin talon kotipiiriin selvittelemään väylän linjausta ja korvausmääriä maa-alueista.
Mukavaa pyöräilykautta 2015 kaikille,
toivoo fillaristi Krisu
